Yliopistossa ei pelkästään opiskella ja viihdytä erilaisten tapahtumien parissa, vaan myös valitus on tärkeä vuosittainen osa ohjelmaa. Meneillään ovat nyt vuosittaiset JYY:n järjestämät valitusviikot, joilla opiskelijoiden on vapaasti mahdollisuus valittaa mieltä painavista opiskeluun ja kaikkeen muuhunkin liittyvistä asioista, kuten viime vuoden valituksen aiheet paljastavat :D
"Jos joudun kirjoittamaan vielä yhdenkin reflektoivan diipadaapa-esseen, niin naulaan itseni Kompassiin."
"Kirjaston kirjoja alleviivaaat (lue TUHOAVAT) persiöt saavat pasifistin tarttumaan aseisiin, SAATANA!"
"Miksi miehet on niin vaikeita?"
"Graduryhmässä puhutaan vain siitä, millaisia virheitä ei pidä tehdä. En tiedä, miten gradu tulisi tehdä, tiedän vain, että on tuhansia tapoja tehdä virheitä - yritän välttää niitä enkä saa mitään tehdyksi."
"Miksi pitää opiskella homeisissa rakennuksissa?! Hienoa, että tulevaisuuden työntekijät ovat sairaita jo ennen työelämää!"
"On se kumma kun tällainen kunniallinen ihminen haluaa tehdä tietokoneella kunniallisen ihmisen asioita - esimerkiksi tulostaa tiliotteita toimeentulohakemukseen -, niin sitten kaikki koneet ovat varattuina. Ja moniko noista koneilla maleksivista verkkarivesoista ja yliopisto-pissiksistä tekee jotain oikeaa? Todella harva. Useimmat muotoilevat mukahauskoja Facebook-päivityksiä ja lukevat jotain Iltalehden verkkouutisia vilauttelevasta virtahevosta ja missin tisseistä."
"Liian kauniit opiskelijatytöt. Varsinkin näin keväisin oma tyttöystävä alkaa näyttää ihan rumalta, kun ensimmäisestä feminismi-hörpystä nousuhumalassa toilailevat fuksitytöt näyttävät Fjällräven-repuissaan niin söpöiltä."
Ajatus valitusviikkojen taustalla on kerätä palautetta opiskelijoita, jotta opiskelijaa ärsyttäviin ongelmiin saataisiin ratkaisuja ja opiskeluympäristöä kehitettyä. Valituspisteitä löytyy ympäri kampuksia, joten nyt kannattaa ehdottomasti käydä valittamassa kun siihen on näin loistava mahdollisuus tarjolla ! :D
Taas se on alkanut, kevät ja kaiken maailman haut. Itse olen painiskellut lähinnä työn hakemisen kimpussa, jota kiteyttää hyvin yllä oleva kuva. Joka vuotisen kesätyö ruljanssin lisäksi monelle saattavat olla ajankohtaisia myös koulutushaut, joista korkeakoulujen haku sijoittuu ajalle 4.3.-3.4.2013. Muitakin hakuja tuntuu olevan ilmassa, sillä monivuotinen empiirinen tutkimus on osoittanut, ihmisillä olevan haku päällä muutenkin keväisin ;)
Opintotukea koskevien lähivuosien uudistusten tähden helpottaa huomattavasti omaa elämää jos heti ensimmäinen vastaanotettu korkeakoulupaikka on se, josta tutkinnon lopulta saa ulos. Opintovaihtoehtojen tutkimiseen ja pohdiskeluun kannattaa siis käyttää aikaa ja energiaa jos opiskelupaikka on tavoitteena, eikä vain summan mutikassa arpoa hakukohteita. Oman opiskelualan löytäminen ei välttämättä ole mikään helppo homma, ellei kuulu kategoriaan, jotka pienestä pitäen ovat halunneet lääkäriksi, lakimieheksi jnejne. Muistan itsekkin aikoinani selanneeni läpi useamman hakuoppaan ja viettäneeni tuntikausia eri korkeakoulujen sivuilla. Lopulta kuitenkin päädyin tämän hetkiseen opiskelualaani pienen mutkan kautta, joten jos ensimmäisellä ei nappaa, niin ei toivo vielä ole menetetty. Opintotukien kanssa tosin saattaa joutua tasapainoilemaan, joten kun kyseessä on oma tulevaisuus opintoja mietittäessä kannattaa hyödyntää kaikki mahdollinen tarjolla oleva apu hakukohteiden valinnassa. Apua voi etsiä oman koulun opinto-ohjaajalta, mutta lisäksi kannattaa olla aktiivinen ja oma-aloitteisesti laittaa kysymyksiä tulemaan esimerkiksi meille Opiskelijalähettiläille, lueskella koulujen sivuilta opetusohjelmien sisältöjä sekä hyödyntää erilaisia hakemisen avuksi laadittuja sivustoja, kuten esimerkiksi Koulutusnettiä. Lappeenrannan yliopistossa Abitiimi on myös omistautunut esittelemään Lappeenrannan koulutustarjontaa, joten jos opiskelu Lappeenrannassa kiinnostaa kannattaa käydä vilkaisemassa heidänkin blogiaan :)
Ei muuta kuin tsemppiä kaikille kaiken laisten hakujen suhteen. Asioilla on aina lopulta tapana järjestyä, joten kyllä se oma opiskelupaikkakin lopulta löytyy :) Vinkkini kaikille joilla oma hakukohde ei ole vielä selville olisi ehdottomasti, että laittakaa opot kouluissa tiukille, tutkikaa kiinnostavien koulutusohjelmien kurssisisältöjä ja ennen kaikkea KYSELKÄÄ, koska silloin saa vastauksen niihin asioihin jotka juuri itseä mietityttävät !
Olen muutaman kuukauden ulkomailla oleilun jälkeen viimein palannut Suomeen. Pahoittelut siitä että vaihdon aikana tämä blogi-osio on ollut aika kuollut, mutta ehkä voinette ymmärtää että vaihdossa ollessa saattaa olla muutakin tekemistä kuin datailu :D Jos kiinnostaa tietää lisää vaihdosta Espanjan Granadassa kannattaa käydä kurkkaamassa blogini "Vierailla mailla"-osioon, josta löytyy lisää aiheesta :)
Palasin Suomeen helmikuun puolessa välissä hyvillä mielin. Noin 5 kk:n mittainen vaihto kului nopeasti ja hauskaa oli, mutta kotiin omien ihmisten ja asioiden pariin oli myös mukava palata. Ennen vaihtoon lähtöä mietitytti moni asia kuten mistä löytyisi asunto ja millainen asunto? löytyisikö mukavia oman henkisiä ihmisiä? löytyisikö ihmisiä ketkä haluaisivat vaihdolta muutakin kuin villiä ERASMUS-bailausta, sillä itseltäni kaksi ensimmäistä yliopisto vuotta fuksina ovat vieneet suurimman bilevimman mennessään. Pärjäisinkö espanjallani jonka taso ei vaihtoon lähtiessä vielä päätä huimannut? Jälkeenpäin ajateltuna olen äärettömän onnellinen siitä, että en antanut näiden asioiden estää itseäni lähtemästä vaihtoon, sillä kuten varmasti lähes kaikki vaihdosta palaajat sanovat, on vaihto kokemus jota ei missään nimessä jättäisi kokematta. Toki vaihto on hyppy tuntemattomaan, mutta mielestäni elämässä pitää säännöllisin väliajoin astua ulos mukavuusalueeltaan jos haluaa päästä elämässä eteenpäin ja kokea uusia asioita. Useimmiten myöskin jälkeenpäin huomaa selviinneensä voittajana ja osaavansa jotain mitä aikaisemmin ei osannut.
Mitä siis opin vaihdosta? Ehdottomasti ainakin luottoa itseeni ja siihen, että asioilla on aina tapana järjestyä loppujenlopuksi. Espanjan Suomea rennompi ote asioiden hoitoon opetti ehdottomasti myös kärsivällisyyttä, mutta toisaalta myös sen, että ei se ole niin vaarallista jos kaikkia ei aina mene aivan suunnitelmien mukaan :D Näiden muutaman kuukauden jälkeen huomaan ajattelevani Suomesta ja suomalaisista myös hieman toisin kuin aikaisemmin. Toisaalta olen äärettömän ylpeä suomalaisuudestani ja olen sitä mieltä että muidenkin suomalaisten tulisi olla, sillä meillä on monia asioita joista olla ylpeitä, esimerkiksi paljon kehuttu koulutusjärjestelmä yhden mainitakseni (en ehkä osannut arvostaa tätä aikaisemmin tarpeeksi :D). Kuitenkin meillä suomalaisilla tuntuu ulkomailla aina olevan tapa vähätellä itseämme sekä maatamme. Esimerkiksi moni suomalainen yliopisto-opiskelija puhuu pakon edessä 4 tai 5 kieltä, joka verrattuna esimerkiksi monen espanjalaisen 2 kieleen on aika erinomainen suoritus. Eivätkä ylpeyden aiheet jää tähän.
Koska mikään ei kuitenkaan ole täydellistä on myös todettava että jotkin asiat Suomessa ärsyttävät minua entistä enemmän. Kaikessa moderniudessa ja tasa-arvossamme Suomi on mielestäni harmillisin suvaitsematon, kaavoihin kangistunut ja sulkeutunut maa. Tähän yhtenä syynä on varmasti maantieteellinen sijaintimme, mutta on syy mikä tahansa en ymmärrä miksi ketään pitäisiä väheksyä tai kohdella kaltoin erilaisen pukeutumisen/hiustyylin/ihonvärin/seksuaalisen suuntautumisen jnejne takia. Yksi asioista joka eniten pisti silmään paluuni jälkeen oli se kuinka tasaisen harmaata suomalainen pukeutuminen, tämä yhtenä konkreettisena esimerkkinä tasapaksuudesta. En myöskään ymmärrä turhasta valittamista. Vaikka uskonkin että aina on syytä pyrkiä parempaan niin loppujenlopuksi useimmilla suomalaisista ei ole jären suuria valittamisen aiheita jos asioita aletaan maailman mittakaavassa pohtia. Ainainen pessimistisyys ei mielestäni paranna kenenkään elämää, joten olisiko se joskus kamalaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä kuinka monia asia elämässä on hyvin ja hymyillä sen sijaan että yrmyilisi kaikille mahdollisille ongelmille joita pystyy keksimään. Ja kyllä, syömässäsi valmislasagnessa on saattanut olla hevosenlihaa, mutta entä sitten?!! Afrikan lapset varmasti kiittäisivät jos saisivat muutaman hevosta popsittavakseen.
Joten koitetaan mieluummin tukea ennemmin niitä positiivisia suomalaisia ominaisuuksia kuten sisu, korkeatasoinen koulutus ja kielitaito eikä vain yrmyillä ja hukuta pessimistisyyteen tai kapeamielisyyteen. Kevät tulee ja lumi sulaa joten nautitaan auringosta eikä yrmyillä !
Oma tieni Jyväskylään on ollu muutamien sattumuksien summa, mutta olen äärettömän onnellinen että Jyväskylään olen päätynyt, sillä mielestäni tämä kaupunki on erittäin opiskelijaystävällinen. Voi olla että valmistumisen jälkeen tie johtaa muualle, mutta opiskelukaupunkina en Jyväskylää vaihtaisi mihinkään muuhun kaupunkiin.
Miksi sitten olen viihtynyt Jyväskylässä ja miksi olen niin mieltynyt "opiskelija"-statukseen? Tässä muutamia syitä:
1. Opiskelijaedut
Jyväskylässä miellyttävää on, että opiskelijat todella näkyvät katukuvassa, sillä opiskelijoiden osuus Jyväskylän väestöstä on varsin huomattava. Opiskelijoiden näkyvyys kaupungissa on taannut sen, että korkeakoulujen ainejärjestöt ovat saaneet neuvoteltua lukuisia alennuksia, jotka saa opiskelijakortti vilauttamalla. Opiskelijaetuja saa niin ravintolaista kuin eri kaupoistakin sekä baareista. Yleisten opiskelija-alennusten lisäksi ainejärjestöjen hallitukset ovat neuvotelleet omille jäsenilleen ainejärjestön sisäisiä alennuksia, joita löytyy paitsi juomatarjouksina, mutta myös monia muita etuja.
Kauppatieteiden ainejärjestö Pörssi ry on vuosien varressa ollut erittäin aktiivinen, joten jäsenistöllemme löytyy varsin hyvin kaiken laisia tarjouksia.
2. Kaikki lähellä keskustaa
Loistavaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja yliopiston kampuksissa on se, että että melkeinpä kaikki kampukset sijaitsevat aivan keskustan ympärillä, joten jos päivän aikana pitää vaihtaa kampusta tai piipahtaa keskustassa, ei se juurikaan tuota ongelmia.
Täältä voi käydä kurkkaamassa tarkemmin, missä Jyväskylän yliopiston kampukset sijaitsevat.
3. Opiskelijaelämä huoletonta ja vaihtelevaa
Yksi syy miksi pidän yliopistossa opiskelusta on se, että on aivan itsestäni kiinni mitä luen ja milloin. Toki kaikkien pitää suorittaa samat pakolliset perusopinnot, mutta siihen milloin minkäkin kurssin käy ja millä tavalla kurssin suorittaa voi vaikuttaa paljon itse. Kaikille ei ehkä sovi se, että vastuu omista opinnoista lepää täysin omilla harteilla, mutta itse pidän tästä päätöksenvapaudesta. Minusta on piristävää että päiväohjelma näyttää joka päivä hivenen erilaiselta ja että kurssien suoritustavat vaihtelevat suurista massaluennoista pienryhmiin, kirjatentteihin ja verkkokursseihin.
Opiskelijaelämä on mielestäni siinä mielessä huoletonta että opiskelua vastaan tilille kilahtaa joka kuun 4. päivä Kelan opiskelijoiden elämää piristävä avustus ja tähän tukeen voi luottaa niin kauan kuin tukikuukausia on jäljellä ja opintopisteitä kilahtelee opintorekisteriin vaadittu määrä.
4. Monitieteellinen yliopisto ja ammattikorkeakoulu --> miljoonia mahdollisuuksia
Monitieteellisen yliopiston ehdoton plussa on monipuolinen sivuainetarjonta. Opintojen sisältöön vaikuttavat paljon sivuaineet, joten mielestäni on loistavaa että meillä Jyväskylässä on näinkin laaja skaala valita sivuaine omien kiinnostusten ja tulevaisuuden suunnitelmien mukaan. Itse en ainakaan jaksaisi koko aikaa pelkästään yhtä ainetta opiskella, joten sivuaineet tuovat mukavaa vaihtelua opintoihin ja avartavat samalla ajatusmaailmaa ja tarjoavat mukavan mahdollisuuden tutustua muiden laitosten opiskelijoihin.
5. Vilkas ainejärjestötoiminta
Aktiiviset ainejärjestöt pitävät huolen siitä että Jyväskylässä riittää tapahtumia ja ohjelmaa opiskelijoille. Bileitä löytyy lukuisia, mutta eivät tapahtumat pelkkiin bileisiin jää, vaan tarjolla on vaikka mitä muutakin tekemistä. Pörssi ry on jo vuosia erittäin onnistuneesti pitänyt huolen siitä, että tekemistä riittää, ohjelmakalenteria voi käydä vilkaisemassa täältä.
Videosta päätellen vaihtaritkin ovat viihtyneet Jyväskylässä ja ottaneet kaiken irti opiskelijaelämästä ;)
Koska ei aikaisemmin ole tullut kirjoitettua täällä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun pääaineista, tuli mieleen että täälläkin voisi asiaa hivenen valaista niille, joita mahdollisesti saattaisi opiskelu täällä meillä kiinnostaa :D
Perusopintojen (eli kanditason opintojen) pääaineita meidän koulustamme löytyy yhteensä 5. Yrityksen taloustieteiden puolella pääainevaihtoehtoina ovat johtaminen, yrittäjyys, laskentatoimi ja markkinointi ja kansantaloustieteiden puolella nimensä mukaisesti voi opiskella kansantaloustiedettä, eli kansista. Kun jotakin näistä pääsee opiskelemaan saa samalla automaattisesti oikeuden pääaineen jatko-opintoihin, eli maisteritutkinnon suorittamiseen. Yrityksen taloustieteiden puolella ei heti tarvitse tietää mikä pääaine olisi mieluisin, vaan pääainehaut tehdään vasta ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä, jolloin peruskursseilta on jo saanut jonkinlaisen käsityksen pääaineiden sisällöistä. Kandiopintojen pääaineiden lisäksi Jyväskylän yliopistosta löytyy vielä pari kansainvälistä maisteriohjelmaa, jotka ovat Master's Degree Programme in International Business and Entrepreneurship (IBE) ja Master's Degree Programme in Corporate Environmental Management (CEM).
Millaista eri pääaineiden opiskelu sitten oikeasti on? Hankkiudutaan heti alkuun eroon parista harhaluulosta, joihin olen kauppatieteisiin koskien törmännyt useampia kertoja lukioviereilujemme aikana. Ensinnäkään pitkää matikkaa ei tarvitse olla käytynä opiskellakseen kauppakorkeakoulussa, eikä matikasta juurikaan tarvitse edes pitää. Haittaa pitkän matikan käymisestä tuskin on koskaan ja kyllä se auttaa niiden parin pakollisen matikan kurssin kanssa, jotka kauppatieteiden pakollisiin perusopintoihinkin sisältyvät, mutta kyllä lyhyelläkin matikalla selviää. Se kuinka paljon joutuu olemana tekemisissä matikan kanssa opintojensa aikana riippuu paljolti pääaineesta. Itselläni on esimerkiksi pääaineena markkinointi, johon ei juurikaan kuulu kaikille pakollisisa perusopintoja lukuun ottamatta matikkaa, vaan enemmänkin aiheet pyörivät lähempänä psykologiaa. Samoin johtamisen kanssa kun taas laskentatoimi ja etenkin kansantaloustiede jo vaativat mieltymystä numeroihin ja kaavoihin.
Jos karkea jako pitäisi tehdä ovat markkinointi ja johtaminen "pehmotieteitä", joissa keskitytään hyvin ihmisläheisiin asioihin, esimerkiksi kuluttajakäyttäytymiseen tai henkilöstöjohtamiseen, kun taas laskentatoimi ja kansantaloustiede ovat "kovempia" tieteitä, joissa pyöritellään paljon numeroita ja kaavoja. Matikka näissä pääaineissa ei kuitenkaan ole samanlaista mihin lukiossa on kenties tottunut ja molemmat, sekä laskentatoimi että kansis pitävät sisällään paljon muutakin kuin pelkkiä numeroita. Toisin kuin markkinoinnista ja johtamisesta, ei näistä kahdesta edellä mainitusta pääaineesta kuitenkaan juuri mitään psykologian kaltaisia opintoja löydy. Yrittäjyys on itselleni kaikista pääaineista vierain, mutta sijoittaisin itse yrittäjyyden ehkä näiden "pehmotieteiden" ja "kovien" tieteiden välimaastoon.
Kauppatieteiden opiskelusta mieleen voi tulla stereotypioita, jotka liittyvät korkokenkiin, kauluspaitoihin ja merkkivaatteisiin. Totta on että korkokenkiä näkee enemmän kuin esimerkiksi liikunnan opiskelijoiden keskuudessa, kokonaisuudessaan kuitenkin laitoksemme opiskelijakunta on monen kirjavaa porukkaa, joista löytyy niin himourheilijoita, kansantanssijoita, muotibloggareita kuin intohimoisia patikoinnin harrastajia. Mielestäni kiinnostavaa opintoalaa mietittäessä ei siis kannata liikaa keskittyä alaa koskeviin harhaluuloihin, koska yliopisto on siinä määrin suuri paikka, että kaikista laitoksista löytyy laaja skaala erilaisia ihmisiä, joiden joukosta jokainen voi etsiä omat sielunkumppaninsa. Ekonomin tutkinnossa positiivista on myös se, että tutkinnolla voi työllistyä hyvinkin erilaisiin tehtäviin, eli mahdollisuuksia on monia.
Hienoa asia yliopisto-opinnoissa on, että pääaineen lisäksi omien opintojen sisältöä määrittää paljon sivuaine, joka on hyvin vapaasti jokaisen omien kiinnostusten kohteiden varassa. Sivuaineista kuitenkin lisää myöhemmin, sillä sivuaineita ehtii miettiä yliopistoon sisäänpääsyn jälkeenkin oikein loistavasti.
Aiemmin kirjoitin aloittamastani kandi-projektista ja ilokseni voin todeta tämän projektin edenneen viime kerrasta. Valmis kandini ei todellakaan vielään ole, mutta tekstiä ja muistiinpanoja löytyy jo 23 sivua, eli toivoa on kun aikaa on jäljellä vielä hieman päälle kuukausi. Vieressä kuvamateriaalia siitä, miltä näyttää luova prosessi, jonka lopputuloksena toivottavasti on kandidaatin tutkielma :D
Suurimpana ongelmana minulla on ollut ajan puute. Vinkkinä kaikille jotka kandin aikovat joskus kirjoittaa: projektia helpottaa kummasti jos on järjestänyt elämänsä siten että viikossa on varattuna vaikkapa aina pari kokonaan tyhjää päivää kandia varten. Näin omilla aivoilla ja ajatuksenjuoksulla on aikaa miellyttävästi rajaantua siihen mitä kandi loppujenlopuksi tulee käsittelemaan. Ylitsepääsemättömän vaikeaa kandin kirjoittaminen ei siis mielestäni ole, mutta aihe vaatii aikaa muhiakseen ja kehittyäkseen. Jos aikaa on aihe rajaantuu kuin itsestään, jos taas ei ole, on prosessi vähän epämukavempi ja pakotetumpi, mutta kuitenkin mahdollinen.
Joten älkää tehkö niin kuin minä teen vaan kuin minä sanon ja varatkaa itsellenne aikaa kandia varten niin uskon, että kyseinen tutkielma tulee tehtyä suhteellisen kivuttomasti :D
Täysipäiväinen työnteko on saanut minut lähiaikoina muistamaan, kuinka hienoa onkaan olla opiskelija. Olen saanut nauttia nyt jo 3 vuotta opiskelija-statuksesta ja tämä aika on ehdottomasti ollut elämäni parasta aikaa. Minulla ei ole vielä kiire täyspäiväiseksi aikuiseksi työntekijän ”kahdeksasta-neljään”-arkeen, joten taitaa olla että opiskelujen parissa vierähtää vielä muutaman vuotta. Kandidaatin tutkintoon vaadittavat kurssit minulla alkavat jo olla kasassa, mutta maisterin tutkinto olisi vielä jäljellä ja tiedonjano sen verta kova että opiskelu ei vielä tunnu pakko-pullalta.
Puuro on monen vuoden tauon jälkeen yllättävän mieluisa, nopea ja helppo työpäivien aamupala.
Parasta opiskelijana olossa minusta on rutiinittomuus opinnoissa. Pidän siitä että kurssien ajankohdat ja suoritustavat vaihtelevat ja että koulupäivien sisältö ja pituus on lähes joka viikko hieman erilainen. Kaikille tämä ei kenties sovi, mutta minä koen sen piristävänä kun joka viikko ei vastassa ole tasan samanlainen viikko-ohjelma kuin edeltävällä viikolla. Eivät kurssit kuitenkaan täysin rutiinittomia ole, vaan toki monilla luennoilla on myös viikosta toiseen samoina pysyvät ajankohtansa.
Töissä ollessa tietää aika tarkalleen mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Kahdeksalta tai vähän aiemmin menen töihin, yhdentoista aikoihin on ruokatunti ja noin neljän kieppeillä
pääse kotiin. Täysipäiväisenä opiskelijana taas voi herätä vaikka 10, lähteä käymään hieman urheilemassa ja vielä kerkeää hyvin lounaalle ystävien kanssa ja tämän jälkeen luennolle. Tai jos keskittymiskyky ei yksinkertaisesti sinä päiväni riitä luennolla istumiseen, niin voi tehdä jotain muuta :D Kaikkiin koulun tapahtumiinkin riittää energiaa aivan eri tavalla. On huomattavasti mukavampaa bilettää aamuöyn pikkutunneille ja päätyä vielä jatkoille, kun tietää että seuraavana päivänä ei ole pakko herätä aikaisin. Töitä tehdessä pelkkä ajatus siitä kuinka tuskallinen seuraava työpäivä tulee olemaan parin tunnin yöunilla saa minut ainakin mukavuudenhaluisena ihmisenä hylkäämään ajatukset juhlimaan lähtemisestä keskellä viikkoa jos seuraavana päivänä on töitä.
Pidän työpaikastani ja viihdyn töissä, mutta töiden mukanaan tuoma rutiininomaisuus vahvistaa tunnetilaani siitä, etten ole vielä valmis luopumaan opiskelija-statuksestani. Kevät on omalla tavallaan kivaa ja töissä käyminen mielenkiintoista, koska koko ajan oppii mielettömän paljon uutta, mutta siitä huolimatta odotan ja syksyä ja täysipäiväisenä opiskelijana olon huolettomuutta.
