Hitaasti, mutta varmasti.

Aiemmin kirjoitin aloittamastani kandi-projektista ja ilokseni voin todeta tämän projektin edenneen viime kerrasta. Valmis kandini ei todellakaan vielään ole, mutta tekstiä ja muistiinpanoja löytyy jo 23 sivua, eli toivoa on kun aikaa on jäljellä vielä hieman päälle kuukausi. Vieressä kuvamateriaalia siitä, miltä näyttää luova prosessi, jonka lopputuloksena toivottavasti on kandidaatin tutkielma :D

Suurimpana ongelmana minulla on ollut ajan puute. Vinkkinä kaikille jotka kandin aikovat joskus kirjoittaa: projektia helpottaa kummasti jos on järjestänyt elämänsä siten että viikossa on varattuna vaikkapa aina pari kokonaan tyhjää päivää kandia varten. Näin omilla aivoilla ja ajatuksenjuoksulla on aikaa miellyttävästi rajaantua siihen mitä kandi loppujenlopuksi tulee käsittelemaan. Ylitsepääsemättömän vaikeaa kandin kirjoittaminen ei siis mielestäni ole, mutta aihe vaatii aikaa muhiakseen ja kehittyäkseen. Jos aikaa on aihe rajaantuu kuin itsestään, jos taas ei ole, on prosessi vähän epämukavempi ja pakotetumpi, mutta kuitenkin mahdollinen.

Joten älkää tehkö niin kuin minä teen vaan kuin minä sanon ja varatkaa itsellenne aikaa kandia varten niin uskon, että kyseinen tutkielma tulee tehtyä suhteellisen kivuttomasti :D

Elämän parasta aikaa

Täysipäiväinen työnteko on saanut minut lähiaikoina muistamaan, kuinka hienoa onkaan olla opiskelija. Olen saanut nauttia nyt jo 3 vuotta opiskelija-statuksesta ja tämä aika on ehdottomasti ollut elämäni parasta aikaa. Minulla ei ole vielä kiire täyspäiväiseksi aikuiseksi työntekijän ”kahdeksasta-neljään”-arkeen, joten taitaa olla että opiskelujen parissa vierähtää vielä muutaman vuotta. Kandidaatin tutkintoon vaadittavat kurssit minulla alkavat jo olla kasassa, mutta maisterin tutkinto olisi vielä jäljellä ja tiedonjano sen verta kova että opiskelu ei vielä tunnu pakko-pullalta.

Puuro on monen vuoden tauon jälkeen yllättävän mieluisa, nopea ja helppo työpäivien aamupala.

Parasta opiskelijana olossa minusta on rutiinittomuus opinnoissa. Pidän siitä että kurssien ajankohdat ja suoritustavat vaihtelevat ja että koulupäivien sisältö ja pituus on lähes joka viikko hieman erilainen. Kaikille tämä ei kenties sovi, mutta minä koen sen piristävänä kun joka viikko ei vastassa ole tasan samanlainen viikko-ohjelma kuin edeltävällä viikolla. Eivät kurssit kuitenkaan täysin rutiinittomia ole, vaan toki monilla luennoilla on myös viikosta toiseen samoina pysyvät ajankohtansa.

Töissä ollessa tietää aika tarkalleen mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Kahdeksalta tai vähän aiemmin menen töihin, yhdentoista aikoihin on ruokatunti ja noin neljän kieppeillä
pääse kotiin. Täysipäiväisenä opiskelijana taas voi herätä vaikka 10, lähteä käymään hieman urheilemassa ja vielä kerkeää hyvin lounaalle ystävien kanssa ja tämän jälkeen luennolle. Tai jos keskittymiskyky ei yksinkertaisesti sinä päiväni riitä luennolla istumiseen, niin voi tehdä jotain muuta :D Kaikkiin koulun tapahtumiinkin riittää energiaa aivan eri tavalla.  On huomattavasti mukavampaa bilettää aamuöyn pikkutunneille ja päätyä vielä jatkoille, kun tietää että seuraavana päivänä ei ole pakko herätä aikaisin. Töitä tehdessä pelkkä ajatus siitä kuinka tuskallinen seuraava työpäivä tulee olemaan parin tunnin yöunilla saa minut ainakin mukavuudenhaluisena ihmisenä hylkäämään ajatukset juhlimaan lähtemisestä keskellä viikkoa jos seuraavana päivänä on töitä.  

Pidän työpaikastani ja viihdyn töissä, mutta töiden mukanaan tuoma rutiininomaisuus  vahvistaa tunnetilaani siitä, etten ole vielä valmis luopumaan opiskelija-statuksestani. Kevät on omalla tavallaan kivaa ja töissä käyminen mielenkiintoista, koska koko ajan oppii mielettömän paljon uutta, mutta siitä huolimatta odotan ja syksyä ja täysipäiväisenä opiskelijana olon huolettomuutta.

Hirveä hinku ulkomaille.

Kansainvälistä tunnelmaa viime syksyltä Espanjasta (:

Minua ovat aina houkuttaneet ulkomaat ja matkustaminen. Mielestäni on mielenkiintoista ja piristävää päästä välillä nauttimaan muustakin kun suomalaisesta räntä-angstista tai pahoista mulkaisuista jos erehdyt olemaan liiän sosiaalinen ventovieraalle. Olen äärettömän onnellinen omasta suomalaisuudestani, mutta ehkä muutaman piirrettä voisin huolia esimerkiksi huolettomilta espanjalaisilta.

Ulkomailla alkaa hyvin nopeasti huomata miten eri kansallisuudet jopa Euroopan sisällä eroavat suuresti toisistaan. Vaikka tämä välillä onkin hivenen raskasta tarjoavat nämä tilaisuudet paljon opittavaa sekä itsestään että itselle hyvin poikkeavasta tavasta toimia. Tämän lisäksi matkustaminen ja eri maista oleviin ihmisiin tutustuminen yksinkertaisesti on vain huikean hauskaa ja tarjoaa mielettömiä elämyksiä ja kokemuksia, joten ne jotka pitävät matkustamista ajan ja rahan haaskauksena eivät todellakaan tiedä mistä puhuvat.

Jos sinuakin kiinnostaa matkustaminen sekä erilaiset kulttuurit ja ihmiset, tarjoaa yliopisto loistavat mahdollisuudet lähteä ulkomaille opiskelemaan tai työharjoitteluun joko pariksi kuukaudeksi tai jopa vuodeksi. Vaihtokohteita ja työharjoittelupaikkoja löytyy ympäri maapalloa, joten tästä valikoimasta pitäisi kyllä löytyä jokaiselle jotakin. Rahasta ei vaihtoonkaan lähteminen kenelläkään jää kiinni, sillä vaihto-opiskeluun myönnetään apurahoja, joten vaikka et mikään kroisos olisikaan ja vaihtoon lähteminen kiinnostaa niin täytyy vain osata valita minne haluaisi lähteä. Jos taas vaihto tai työharjoittelu ulkomailla eivät ole mahdollisia, mutta kansainvälistyminen kuitenkin kiinnostaa, tarjoaa yliopisto kansainvälistymiseen lukuisia mahdollisuuksi Suomen rajojen sisälläkin.

Miten on mahdollista että korkeakoulut tarjoavat meille näinkin loistavia mahdollisuuksia lähteä "maksetulle" ulkomaan reissulle? Vastauksena tähän on vaihdon tai ulkomaan harjoittelun tuoma kokemus ja kielitaito, joka nähdään suurina työllistymisen valttikortteina valmistuville opiskelijoille. Toisin sanoen meille tarjotaan rahallisesti tuettu mahdollisuus päästä ulkomaille tekemään kaikkea hauskaa (ja vähän opiskelemaankin siinä sivussa että KELA pysyy tyytyväisenä) ja tämä kaikki vielä hyödyttää meitä itseämme paitsi tulevaisuuden työelämässä nii myös miljoonalla muulla tavalla. Joten miksi kukaan jättäisi tällaisen mahdollisuuden käyttämättä??! Itse en ainakaan jätä ;)

Vihdoinkin AURINKO !

Satamasta pääsi näppärästi pienellä rämpimisellä jäälle.

Onneksi kevät alkaa olla jo lähellä ja aurinkokin pilkahtelee aina välillä, sillä itse ainakin saan kummaa energiaa auringosta. Nytkin sunnuntaina väsymys painoi silmissä ja hivenen päässäkin eilis iltaisten kaverin läksiäisten takia. Ulkona oli kuitenkin niin loistava sää, että pakko oli lähteä ulos.

Yksi loistava aurinkoisten kevättalven päivien ulkoilupaikka on Jyväsjärven jää. Jyväsjärvi sijaitsee aivan keskustan tuntumassa ja jäätä pitkin voi lauantai-laiskuuden iskiessä reippailla esimerkiksi yliopiston Piato-ruokalaan nauttimaan opiskelijahintaista lounasta. Jäälle on myös aurattu 2 kilometrin retkiluistelurata sekä 3,3 kilometrin latu innokkailla hiihtäjille. Sauvakävelijöitä ja muita sunnuntai-lenkkeilijöitä ei myöskään syrjitä, joten jäälle voi mennä ulkoilemaan on liikumistapa mikä vain.

Jos sää ensi viikonloppunakin on yhtä aurinkoinen, tiedän ainakin itse minne suuntaan. Parannuksena mukaan voisi vielä keittää kahvia ja kenties ottaa vähän suklaatakin matkaan, ettei verensokeri vain pääse ulkoillessa laskemaan huolestuttavasti :D

Aurinkolasitkin pääsivät ensimmäistä kertaa tänä keväänä pihalle !

Miten päädyin opiskelemaan kauppatieteitä?

Läheskään aina tie oman pääaineen löytämiseen ei ole niin suora että pienestä pitäen olisi tienny mitä sitä "isona" haluaa tehdä. Itsekin päädyin kauppatieteitä lukemaan muutaman mutkan kautta. Hauskaa nykyisissä opinnoissani on, että vielä lukiossa väitin itselleni ominaisella itsepintaisuudella opolleni, että kauppatieteitä en ainakaan pääaineenani tule lukemaan. Ja kuinkas kävikään :D.

Heräsin lukiossa toisen vuoden loppupuolella siihen, että olisi kenties hyvä pohtia hieman tulevien opintojen suuntaa. Kolmatta vuotta edeltävänä kesänä kerkesin jopa kesätöissä ollessani selata valintaoppaan läpi ja merkitä siihen kaikki mahdollisesti kiinnostavat alat joita oli useita. Tämä kenties kertoo jotain siitä kuinka kiireinen kesätyö minulla oli sinä vuonna... Kerkesin suunnitella itselleni tulevaisuutta mm. oikeustieteellisessä, media-alalla, viestinnän parissa ja monella muulla alalla. Lähtökohtana opinnoilleni minulla oli vahvasti se, että mitä ikinä päädynkään opiskelemaan, niin se ala löytyy Tampereelta, koska jossain vaiheessa elämääni olin päättänyt että Tampere olisi äärimmäisen mukava kaupunki asua.

Parhaiten minua auttoi oman alan valitsemisessa se kun pääsi erilaisilla messuilla ja koululla järjestetyissä esittelytilanteissa kyselemään kyseisen alan edustajalta millaista opiskelu milläkin alalla OIKEASTI on. Lakiopinnot esimerkiksi hylkäsin oltuani kuuntelemassa esittelyä opiskelusta oikeustieteellisessä kun totesin ettei minusta ikinä ole lukemaan niin monia asiallisia ja puuduttavia lakitekstejä kuin tämän alan opinnot vaatisivat.

Lopulta muutamilla messuilla käytyäni ja seikkailtuani useita tunteja korkeakoulujen nettisivuilla löysin alan joka tuntui omalta ja kiinnostavalta, nimittäin yhteisöviestintä Jyväskylän yliopistossa. Kesän alussa edessä olivatkin  yhteisöviestinnän pääsykokeet, jotka pitivät sisällään haastattelun sekä ennakkotehtävän, joka oli pitää ennakkoaineistoon perustuva esittävä puhe aiheesta yhteisöviestintä. Pääsykokeet menivät mielestäni hyvin, muttä paikka ei viestintätietteiden laitoksella minulle kuitenkaan auennut. Onneksi olin hakenut myös varmuuden vuoksi muuallekin ja opiskelupaikka löytyi lopulta samaisesta yliopistosta, mutta Informaatioteknologian tiedekunnasta Tietojärjestelmätieteen opintokokonaisuudesta. Tietojärjestelmätiede pitää sisällään yksinkertaistettuna kauppatieteitä sekä koodaamista ja tietojärjestelmiin perehtymistä. Tältä alalta löysin hurjasti mielenkiintoisia, ihania ihmisiä, mutta loppujenlopuksi en oikein kuitenkaan löytänyt yhteistä kieltä teknologian kanssa :D Tietojärjestelmätieteen kautta tutuksi olivat tulleet aiemmin mainitut kauppatieteiden opinnot, ja jouduin myöntämään, että ehkä aiemmat ennakkoluuloni alaa kohtaan olivat ainakin osaksi turhia. Näin ollen seuraavana keväänä hainkin siis opiskelemaan minnekkäs muualle kuin kauppakorkeakouluun, alalle jota opolle olin väittänyt karttavani viimeiseen asti :D Pääsykokeisiin lukeminen ja itse pääsykokeet menivät suhteellisen kivuttomasti, koska opintoja alalta oli jo kasassa kuluneelta vuodelta ja pääsykoepaikka oli tuttu ja kesän alussa postilaatikosta kolahtikin hyväksymiskirje opiskelemaan kauppatieteitä.

Nyt opiskelen yliopistossa kolmatta vuotta ja pääaineenani on markkinointi. Unelmaa yhteisöviestinnästä en kuitenkaan ole täysin unohtanut, sillä minulla on yhteisöviestintä sivuaineena. Omasta kokemuksesta voin siis kertoa että joskus ennakkokäsitys jostakin opiskelualasta voi olla hyvin harjaanjohtava verrattuna siihen mitä opinnot todellisuudessa ovat :) Pääsykoekirjat ja koulujen nettisivuilta löytyvät kurssisisällöt kuitenkin antavat jonkinlaista kuvaa opintojen sisällöstä ja mikä parasta teille arvoisat lukijat, voitte kysyä meiltä Opiskelijalähettiläiltä, jos mietityttää millaista jonkin tietyn alan opiskelu oikeasti on :)

KANDI

 = Alin yliopistotasoinen tutkinto, jota varten jokaisen täytyy tehdä oma tieteellistä tekstiä sisältävä "tutkimuksensa" itseään kiinnostavasta aiheesta. Tiedekunnasta ja oppiaineesta riippuen vaihtelee se tehdäänkö kandi yksin vai pareittain, sekä se kuinka kauan kandin laatimiseen on käytettävissä. Meillä kauppakorkekoulussa kandin laatimiseen on käytettävissä aikaa syksystä toukokuuhun.

Todistettavasti olen vihdoinkin päässyt jopa niin pitkälle projektissani, että olen lainannut kaksi ensimmäistä lähdekirjaa ja löytänyt pari artikkeli. Tästä on hyvä jatkaa... :D

Olen aivan kuin huomaamatta päätynyt opinnoissani vaiheeseen jolloin rakas akateeminen yhteisömme vaatii ja kannustaa tieteellisen tekstin tuottamiseen, eli kandidaatintutkielman laatimiseen. Mitään pakottavaa ajankohtaa kanditutkielman laatimiseen yliopiston puolesta toki ei ole, mutta opintojeni ollessa tässä vaiheessa päädyin tulokseen, että kai tämäkin urakka olisi hyvä nyt saada alta pois. Tiettyjä ohjenuoria toki on ja moni tekeekin kandinsa juurikin kolmantena tai neljäntenä opiskeluvuotenaan. Toisaalta olen sellaisestakin kuullut että joka on tehnyt gradunsa ennen kandia hieman päinvastaisessa järjestyksessä, tärkeintä siis vain on että molemmat tulevat tehtyä jos maisteriksi aikoo meiltä valmistua.

Tarkoitukseni oli aloittaa kandiaiheeni pohtiminen jo kesällä. No, eihän siitä mitään tullut, oli olevinaan koko ajan liiän kiire. Syksyn tullessa tarkoitukseni oli myös aloittaa kandiini perehtyminen heti koulun alkaessa. No eihän siitäkään mitään tullut. Nyt kun koulua on mennyt jo päälle 2kk ja lähestytään jo joulua, minulla vihdoin on hämärä aavistus kandini aiheesta. Tähän mennessä olen lukenut 4 eri artikkeliä aiheeseeni liittyen. Liiän pitkällä kandiprojektini ei siis vielä ole ottaen huomioon että ensimmäinen alustava versio, ikäänkuin suunnitelma kanditutkielman tekemisestä pitäisi olla valmiina parin viikon päästä. En ole kuitenkaan vielä ainakaan kovin huolissani. Uskon vahvasti että saan kyllä kanditutkielmani lopulta kunnialla valmiiksi, ovathan kaikki muutkin saaneet.

Olen päättänyt että kandistani tulee loppujenlopuksi hyvä ja saan siitä hyvän arvosanan, mutta en myöskään aijo kehittää kandistani itselleni suunnatonta ahdistusta ja stressin aihetta niinkuin olen huomannut joissain tapauksissa tapahtuvan. Uskon vahvasti siihen että jokainen yliopisto-opiskelija pystyy n. 3 vuoden opintojen jälkeen laatimaan oman n. 30 sivuisen  kanditutkielmansa kunnialla loppuun saakka. Asioilla kuitenkin on monessa tilanteessa tapana järjestyä, etenkin jos päättää niin.  Joten vaikka kanditutkielman aiheen mielessä pitäminen ja alitajuinen työstäminen opintojen alusta lähtien voi helpottaa omaa kandiprosessiasi huomattavasti, niin mitään syytä ahdistua asiasta ei ole. Se ei myöskään ole syy ahdistua jos käsite "kandi" kuulostaa opintoja aloittaessasi lähinnä heprealta, niin kuulosti minustakin ja silti hyvin on pärjätty. Kyllä se kandin sisältö selviää jokaiselle aikanaan, jos ei muuten niin siinä vaiheessa kun oma kandi on valmis :D

Glamouria arkeen

Kuten aikaisemminkin on tullut mainittua, opiskeluelämässä on se hyvä puoli että tekeminen ei juurikaan koskaan lopu kesken. Ystävien ja kaupungin tapahtumatarjonnan lisäksi etenkin ainejärjestöt huolehtivat siitä, että opiskelijoilla on laaja tapahtumien kirjo, joista valita parhaiten itselleen sopivat.

Kerran vuodessa järjestettävät vuosijuhlat, eli vujut, ovat ainejärjestömme PÖRSSI RY:n arvokkain juhla. Vuosijuhlat pitävät sisällään perjantain kolmen ruokalajin illallisjuhlan, jossa osallistujat ovat pukeutuneet naiset pitkiin iltapukuihin ja miehet tummiin pukuihin tai smokkeihin sekä seuraavana päivänä järjestettävän huomattavasti epämuodollisen silliksen, eli silliaamiaisen. Lukion vanhojen tanssien jälkeen vastaan on tullut harvempia tilaisuuksia päästä pynttäytymään iltapukuun ja leikkimään prinsessaa, joten nämä kerran vuodessa järjestettävät ainejärjestön "synttärit" tarjoavat loistavan tilaisuuden tähän. Tänä vuonna vuosijuhlamme järjestettiin 4.-5.11.

Illallisjuhlan ohjelma pitää ruokailun lisäksi sisällään juomalauluja, puheita sekä kunniamerkkien ja tunnustusten jakoa. Vaikka tapahtuma onkin monia ainejärjestömme tapahtumia virallisempi, ei tunnelma kuitenkaan pääse tylsäksi vaan kolmien vuosijuhlien kokemuksella voin sanoa että illallisjuhla silliksestä puhumattakaan ovat sangen riemukkaita tapahtumia.

SILLIS

Illallisjuhlasta poiketen silliksellä vallitsee tavanomaisempi ja rennompi pukeutumiskoodi, eli haalarit ja vuosittain vaihtuva sillisteema, joka tänä vuonna oli "Venäjä". Sillispäivä alkaa Pörssin vujuilla perinteisellä karaoke-hetkellä Kuokkalan Birrassa täyttäen sen riemukkailla ja kovaäänisillä juhlijoilla. Tämän jälkeen siirrytään sillis paikalle, joka on tarkoituksena pitää salaisuutena viime hetkeen asti. Loppu sillis menee riemukkaan yhdessä olon ja juhlinnan merkeissä nauttien sillisbändin musisoinnista sekä silliaamiaisen tarjonnasta (astetta tavanomaisempi kuin edellisen illan tarjoilut :D). Kuten moniin muihinkin opiskelijatapahtumiimme sillikseen sopii kuvaus: "Kuin yhtä suurta perhettä", jonka kanssa sitten onkin miellyttävää toipua sillispäivän jälkimainingeista seuraavina päivinä :D